|
1.–31.10.2010
VB-valokuvakeskuksessa
Kuninkaankatu 14-16, Kuopio
LEENA SARASTE: KIRJAILIJATAR SAALISTAA
Aukioloajat
ti, to, pe 11-17, ke 11-19, la-su 11-15. Ma suljettu.
Pääsymaksut 3/2 €, alle 12-vuotiaat ilmaiseksi.
LEENA SARASTE
Leena Saraste on vapaa tutkija ja taiteilija Helsingistä. Hän on toiminut
taiteilijana, tutkijana, kuvajournalistina ja kouluttajana, mm. 1970- ja
1990-luvulla valokuvataiteen laitoksen johtajana Taideteollisessa korkeakoulussa.
Hän on julkaissut useita kirjoja valokuvauksen historiasta sekä kuvateoksia ja
pitänyt näyttelyitä. Saraste on saanut työstään valokuvataiteen valtionpalkinnon
kaksi kertaa.
Sarasteen varhaisimpia näyttelyitä olivat Lintumetsät – karjahaat, ekologisia kuvia
Ahvenanmaalta (1977) ja Beirut – jäähyväiset elokuussa (1983). Hänen työskentelynsä
on ollut leimallisesti dokumentaarista, mutta vakavien aiheiden rinnalla on jo kauan
kulkenut taiteen historiaa kommentoiva, eri välineitä yhdistelevä – ja valtavasti
aikaa kuluttava – ilottelu.
Leena Saraste teki yhdessä Kirsti Kovasen kanssa 1980-luvun lopulla Meijän miljöö -
Arkkitehtuuri Itä-Suomessa -kirjan ja näyttelyn. Mikaelin varjot -kuva on siitä
kokonaisuudesta.
LEENA SARASTE: VALOKUVA – MUISTO, VIESTI, TAIDE.
Musta Taide 2010.
Näyttelyn Kirjailijatar saalistaa avajaispäivänä julkistetaan uusi valokuvahistorian
kirja Valokuva – muisto, viesti, taide, joka on kolmas laitos Sarasteen valokuvan
historia –teoksesta. Aiemmat ovat Valokuva, pakenevan todellisuuden kuvajainen
(1980) ja Valokuva tradition ja toden välissä (1996). Kirja on välttämätön niin alan
opiskelijoille kuin ammattilaisille sekä kaikille kuvakulttuurista kiinnostuneille.
Valokuva, muisto – viesti – taide on valokuvauksen historiaa, estetiikkaa ja
ominaislaatua käsittelevä perusteos, joka avaa näkymä valokuvan kehitykseen
renessanssin taiteilijoiden käyttämästä camera obscurasta nykyvalokuvaan niin
harrastuksena kuin tieteen, viestinnän ja taiteen välineenä.
LEENA SARASTE KERTOO NÄYTTELYSTÄÄN KIRJAILIJATAR SAALISTAA:
Mitä mietti Joseph Nicéphore Niépce kotonaan, valottaessaan 1827 näkymää naapurien
katoista kokonaisen päivän, lähes kahdeksan tuntia. Ikävystyikö hän vai jännittikö
vain? Kukaan ei ollut aiemmin saanut aikaan valokuvaa näkymästä. Pilvet vaelsivat,
varjot kiersivät. Katseliko hän kuvajaistaan, vai oliko ikkuna auki?
Kuva on aina piilokuva ja yllätys tekijälleenkin, ainakin joiltakin osin. Tahallamme
tai tahattomasti kätkemme teoksiimme omakuvamme: kuvajaisemme, varjomme. Valokuvaus
on ollut oma todellisuutensa, maailma, joka nyt on muuttumassa monella tavalla. Se
on myös muuttanut suhdettamme maailman todellisuuteen.
Olen tehnyt näyttelyyn uuden tulkinnan maailman ensimmäisestä valokuvasta: liittänyt
pois jääneet pilvet taivaalle ja kirjaillut Niépcen kameroineen kuvajaisena
ikkunaan. Varhaisen valokuvaajan oli tehtävä itse kaikki, kameran ja valonherkän
materiaalin suunnittelusta alkaen, ja kaiken salassa pitäen. Nykyvalokuvaajat
julkistavat mielellään menetelmänsä joissa harvoin on mitään salaperäistä. Kuvien
takana oleva ajatus sen sijaan kätketään usein kiemuraisiin selityksiin. Enää ei
riitä, että on haluttu vain saada talteen kotoinen näkymä.
Vanhoilla välineillä voidaan leikkiä ja uudet omaksua, mutta taustani on edellisten
polvien – ja omissakin – oikeissa valokuvissa: hopeagelatiinivedoksissa ja
pimiötyöskentelyssä. Vielä kymmenien vuosien jälkeenkin voin lumoutua kuvan
ilmestyessä kehitteessä. Varhaisista hopeakuvistamme on tullut
keräilyharvinaisuuksia ja museoiden varjeltuja aarteita.
Käsitteellisyyden lisääntyessä aistimellisuus nousee minulle yhä tärkeämmäksi;
materiaalin tuntu, käsillä tekeminen. Tämänkin näyttelyn tarkoitus on houkutella
katsoja mukaan tekemisen iloon, holtittomaan nautiskeluun luovassa työssä ja samalla
tarjota nostalgian mahdollisuus menneitten aikojen kuvien äärellä.
VB-valokuvakeskus
Kuninkaankatu 14-16
70100 KUOPIO
017-261 5599, fax 017-261 5844
Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
www.vb.kuopio.fi
|
