TANJA KONSTENIUS: KADOTETUT -valokuvanäyttely

Galleria Luova.fi 9.1. – 30.1.2010, ti-pe 11-18, la 11-16

Taiteilijatapaaminen lauantaina 23.1.2010 klo 12.00

KADOTETUT

Valokuvaaja Tanja Konstenius (s.1982) esittelee debyyttinäyttelyssään Luova.fi -galleriassa

puhuttelevan muotokuvasarjan Helsingin Vieraskodin elämänkolhimista asukkaista. Ajankohtainen ja vahva näyttely kuvaa yhteiskunnan reunalle ajautuneita ”kadotettuja miehiä”. Konstenius on löytänyt elämän piirtämien jälkien takaa ihmisen.

”Haluan nähdä ihmisten sisälle. Minulle kuvaaminen on elämään liittyvien asioiden tutkimista visuaalisin keinoin. Kuvasin näiden miesten elämää sellaisena kuin sen kohtasin ja ymmärsin”, kertoo Tanja Konstenius.

Tanja Konstenius on itseoppinut valokuvaaja, joka on saanut vaikutteita tunnetuilta tekijöiltä mm. Pep Bonetin, Arno Rafael Minkkisen ja Stefan Bremerin työpajoissa. Näyttely on tulos Konsteniuksen omasta Punavuoren kolmiosta: valokuvakirjakauppa, Helsingin Vieraskoti ja valokuvaaja Jukka Vatasen pimiö. Konstenius on toiminut vapaana lehtikuvaajana vuodesta 2004.

”Harry, Hanski, Keijo, Rene, Asko, Timo eivät elä ikuisesti. Tosiasiassa miehet ovat jo

kadonneet useiden heidät tavanneiden muistista. Vielä jokin aika sitten heillä oli perhe, työkavereita, asunto, naapureita. Nykyään he asuvat asuntolassa, entiseltä nimeltään Kurjien Kappeli. Vartija huolehtii vierailuaikojen kunnioittamisesta. Ovet sulkeutuvat klo 23.00.

Mitä heidän elämässään on tapahtunut? Miksi he ovat suistuneet raiteiltaan? Useimmat meistä ovat tavanneet jonkun yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneen. Jonkun, joka on menettänyt työkykynsä tai perhesiteensä ja joka on löytänyt lohdutusta alkoholista tai huumeista. Happo-Hanski ja Keijo Keppana tunnistavat hymyillen lempinimensä, mutta heidän silmissään näkyy menetyksen ja elämäntuskan harmaa varjo.

Valokuvaaja Tanja Konstenius tutustui Helsingin Vieraskotiin maaliskuussa 2009. Hän istui

kahvilla ja keskusteli Harryn, Hanskin, Keijon, Renen, Askon ja Timon kanssa.

Sopeutumattomina ja pummeina pidetyt miehet avautuivat vähitellen ja näyttivät mielensä

monitahoisuuden. Konsteniuksen kamera palautti heidän mieliinsä, että identiteetti ja

persoonallisuus eivät lopu yhteiskuntakelvottoman määritelmään. Kuvat esittävät heidän

olemuksensa kunnioittavasti ja vilpittömästi. Kunkin psykologinen muotokuva valotettiin

mustavalkonegatiiville. Nämä kuvat palauttavat heidät ihmisten mieliin.

Näyttely Kadotetut kuvastaa sisäisiä maailmoja aineellisten kohteiden ja todellisten olosuhteiden avulla. Lippu, katulamppu, graffiti kivessä, huoneen paljaat seinät, tupakka ja haava kertovat meille ihmisistä, jotka ovat poistuneet keskuudestamme jo ennen kuolemaansa. Pitäkäämme heidät silmissämme ja mielissämme hetken aikaa. Hellästi.”

Egle Oddo, Helsingissä 2009