ELOKUUN KUVAAJA:
VEIKKO AITAMURTO
Veikko Aitamurto on työskennellyt Lapissa lehtivalokuvaajana 40 vuotta.
Uransa lehtikuvaajana Aitamurto on aloittanut vuonna 1965 Oulussa Sanomalehti Liitossa ja Oulu-lehdessä. Aitamurto avusti jo tuolloin muun muassa Helsingin Sanomia, Iltasanomia ja Viikkosanomia. Hän teki töitä Iltaset-lehdessä ja Yhtyneissä Kuvalehdissä Pohjois-Suomen kuvaajana 1970-luvulla ja kuvasi Seuraan ja muihin Yhtyneiden lehtiin ennen kaikkea reportaaseja.
Kun työpaikka uhkasi siirtyä Helsinkiin, Aitamurto päätti lähteä perheineen pohjoiseen Kemiin. Hän siirtyi Pohjolan Sanomain kuvaosaston päälliköksi vuonna 1975. "Olen urani alusta saakka ollut kiinnostunut pohjoisista reuna-alueista ja ihmisistä, jotka elävät kaukana rintamailta ja jotka ovat Suomen ja myös Euroopan ainoita alkuperäiskansoja", Aitamurto kertoo. "Suomi ei ole vieläkään kyennyt allekirjoittamaan ja hyväksymään ILO:n kansainvälistä sopimusta alkuperäiskansojen oikeuksista. Näille maanhiljaisille vähemmistöille pyrin kuvissani antamaan totuudenmukaiset humaanit kasvot ja äänet ja sävyt. Näin valtakulttuurin olisi helpompi ymmärtää elämäntapoja ja kulttuureita, jotka ovat heille vieraita ja kaukana siitä todellisuudesta, jossa itse elävät."
Aitamurto aloitti jo muutama vuosikymmen sitten muutamia pitkäaikaisia kuvausprojekteja, jotka ovat jatkuneet näihin päiviin saakka. Projektit ovat tuottaneet lukuisia valokuvanäyttelyitä. Yksi näistä näyttelyistä tuo esille tässä esitettävät kuvat inarinsaamelaisen Jouni Aikion elämästä. Nämä kuvat ovat osa suuremmasta kokonaisuudesta, jonka nimi on Haikonen. "Kuvissani olen pyrkinyt esittämään, mitä luontaiselinkeinot ovat. Samalla esiin nousee se, kuinka monipuolinen on ammattien kirjo inarinsaamelaisessa elämänmuodossa ja toisaalta kuinka haavoittuvainen se on ulkopuolisista uhkista johtuen. Kuvat kertovat myös siitä, minkälaisen elämänmuodon koko Eurooppa on menettämässä, jos valtakulttuuri ei voimainsa tunnossa kykene ymmärtämään paikallista mikrokulttuuria, joka on riippuvainen luonnosta. Tämän kulttuurin edustajien, tekijöiden luontoyhteys on säilynyt näihin päiviin saakka. Ja mikä vielä vakavampaa, he menettävät alkuperäisen elinkeinonsa ja toimeentulonsa", Aitamurto sanoo ja haluaa painottaa, että saamelaiset ovat ainoa eurooppalainen alkuperäiskansa.
Kun Jouni Aikiolta eli "Haikoselta" kysyy, mitä luonto hänelle merkitsee, vastaus tulee nopeasti ja painokkaasti. "Kaikki. Se on koko elämä.
Näyttely Inarin Siidassa on avoinna elokuun loppuun saakka.
Aitamurto on kuvannut Jouni Aikion elinkeinoja ja perhettä vuodesta1985 lähtien. "Kun aloitin kuvaukset, Jounin luontaiselinkeinoihin kuuluivat riekon ansapyynti, kesä- ja talvikalastus sekä poronhoito. Tällä hetkellä hän elättää perheensä poronhoidolla ja kesäkalastuksella. Elinkeinoista on pudonnut pois riekonpyynti ja talvikalastus eli juomustus." Riekonpyynti loppui jo 1980-luvun lopulla, kun hinta putosi niin alas, ettei kannattanut enää ansoja asetella. Ulkomailta tuotiin riekkoja, mikä romahdutti hinnan alle kannattavuusrajan. Talvikalastukseen Jouni Aikiolla ei ole enää aikaa, koska porot hoidetaan vuotuiskierron mukaisesti samaan aikaan. Lisäksi tuottovaatimukset poronhoidossa ovat niin isot, ettei kalastukseen jää enää aikaa. "Tuona aikana olen tullut tallentaneeksi ne muutokset, jotka ovat tapahtuneet muun muassa elinkeinoissa", Aitamurto kertoo.
Nämä kuvat ovat osa Jouni Aikion elämästä kertovaa Haikonen-valokuvanäyttelyä. Näyttely on esillä Inarin Siidassa 18.6.–27.8.2006.