LOKAKUUN KUVAAJA:
PETTERI KOKKONEN s.1971, Alavus
Lehtikuvaajan urani alkoi kesäkuvaajana Ilkka-lehdessä vuonna 1991. Kesäkuu meni toimittajien otoksia vedostellessa, loppukesän kuvasin mustavalkoista ja väripaikan tullen diaa. Tahti oli kova, ja nuorella miehellä näytön paikka. Hyvinhän kaikki onneksi sujui, kuviakin levisi Lehtikuvan kautta jopa valtakunnan ykköslehteen saakka. Ilkassa viettämäni kolme kesää antoivat valokuvaajan työhön erinomaisen pohjan, jolta on ollut erittäin tukeva ponnistaa eteenpäin. Teoriaa alalle hankin talvikauden 1991-1992 kansanopistossa Muurlassa. Varusmiesajan vietin kravatti kaulassa ja kamera kourassa risteillen ympäri Suomea Ruotuväkilehden virallisissa tehtävissä.
Syksyllä 1993 lähdin tulevan vaimoni perään Englantiin opiskelemaan. Opiskelija- elämänvaihe jäi suhteellisen lyhyeksi, kun portfolion ja haastattelun perusteella pääsin suoraan kolmannelle eli viimeiselle vuosikurssille. Opiskelukaupungissani Cheltenhamissä pidettävät hevoskisat päätyivät Helsingin Sanomien sunnuntaisivuille 27.3.1994 sivun paketiksi ja kuva kolmossivullekin. Opettajilla riitti ihmettelemistä, kun näkivät lehden. Palkattomasta työharjoittelukuukaudesta eka puolisko kului The Times-lehdessä ja toinen Lehtikuvassa. Kesällä -94 nuori ja innokas valokuvaaja oli ainakin paperilla valmis. Maailmalla liikkuessa eivät alan ihmiset ole kyselleet todistusten vaan portfolion perään. Suomessa olen useimmiten törmännyt ensimmäisenä kysymykseen ” Missä olet opiskellut?” Ihan hauska kysymys sinänsä, mutta kuinka relevantti tällä alalla, on tietenkin eri asia.
Viimeiseen 15 vuoteen mahtuu monenmoista keikkaa mitä ihmeellisimmissä olosuhteissa, Asmara, Belfast, Calais, Darfur, Edinburgh, Folkestone, Gunungsitoli, Helsinki, Inari..., mutta juuri sen vuoksi alalla olenkin. Toivottavasti edes osa yli 2000 julkaistusta kuvastani n. 200 eri julkaisussa ei ole pelkästään informoinut lukijoita vaan myös herättänyt tunteita ja ajatuksia.
Lehtikuvaajana, varsinkin freenä, pääsee harvemmin tekemään pintaa syvempää kuvareportaasia. Joskus tuntuu, että jos toimittaja kävelee toimituksesta ulos niin puhutaan jo reportaasista. Sellaisilta keikoilta harvemmin syntyy kuvamateriaalia, jota kehtaa maailmalla esitellä. Edellä mainittujen kaltaisten keikkojen vastapainoksi ryhdyin 1999 tekemään omaa ”Laatokan Laidalla”-projektiani, joka jatkuu yhä edelleen. Tähän mennessä aiheesta on syntynyt pari näyttelyä ja ”Veliveikko Pikinokka – Elämää Laatokan Laidalla” – kirja.
Tavoitteenani on kehittyä lehtikuvaajasta kansainvälisesti varteenotettavaksi kuvajournalistiksi. Ei helppo tavoite, muttei myöskään täysin mahdoton. Täytyy tässä vaiheessa kiittää entisiä, nykyisiä ja tulevia asiakkaita, koska ilman teitä mahdollisesta tulee mahdoton.
Lopuksi puhukoon ” Veliveikko Pikinokka”- kirjan loppukommentin kirjoittaja Seppo Saves:
” ..Kuvareportaasi on tarina, kuvareportaasin tekijä tarinan kertoja, jolla on lahja pukea näkemänsä, kokemansa ja tuntemansa valokuvan kielelle. Petteri Kokkosella tuo lahja eittämättä on...”.
Petteri Kokkonen
petteri@petteri.co.uk
www.pikinokka.net