KESÄKUUN KUVAAJA:
SAMI KERO
Olen 28-vuotias Helsingin Sanomien valokuvaaja. Kun sain Hesarin päivähoitopaikan kaksi ja puoli vuotta sitten, tuntui että nyt pienelle pojalle annettiin liian isot saappaat. Ehkä varpaani ovat hiukan tänä aikana kasvaneet, mutta yhä lähden joka keikalle kauhunsekaisessa paniikissa.
Toimittajalegenda Esa Kero – ei sukua – neuvoi minua muutama vuosi sitten näin:
”Kyllä sinusta vielä ihan hyvä kuvajournalisti tulee, kunhan muistat kolme asiaa: 1. Kun astut tupaan, silitä ensin koiraa ja anna vasta sen jälkeen kättäpäivää emännälle. 2. Tule paikalle aina ajoissa. 3. Esitä vähän tyhmempää mitä olet.”
Hienoja neuvoja, joita olen yrittänyt noudattaa. Ykkösessä olen hyvä, kakkosessa keskinkertainen ja kolmosessa loistava. Itse asiassa minun ei tarvitse esittää mitään, kun olen keikoilla sellainen sohelo, että kuvattavat tuntevat sääliä.
Tahtoisin olla kuvajournalisti, mutta en tiedä mitä sana tarkoittaa. Olen metsästänyt kuvajournalismin määritelmää, ja tämä Life-lehden kuvatoimittaja Wilson Hicksin esittämä on mielestäni kaunein, ytimekkäin ja osuvin:
”Words and pictures.”
Sami Kero sai tänä vuonna vuoden lehtikuva- ja viime vuonna vuoden kuvareportaasi -palkinnon. Sami Keron Lahden Muotoiluinstituutin lopputyö Seuraava kuvareportaasi linkissä http://koti.welho.com/skero/siirto/seuraava%20kuvareportaasi%20net%20b.pdf