SYYSKUUN KUVAAJA:
HARRI NURMINEN
Työskentelen vapaana valokuvaajana Vaasan ja Jäämeren välisellä alueella ja asun Haukiputaan Kiviniemessä, joka on vanha Perämeren kalastajakylä. Ouluun on matkaa viisitoista minuuttia ja Inariin kuusi tuntia.
Nuorena haaveilin piirtäjän ammatista, mutta hankittuani ensimmäisen järjestelmäkamerani, tiesin heti valokuvauksen olevan omin ilmaisukeinoni - aloin nähdä maailmaa kuvina. Alkuvuosien luonto- ja taideprojektien kautta päädyin muutaman sattuman kautta lehtikuvaajaksi enkä ole hetkeäkään katunut. Minulla on ollut onni myötä ja olen saanut aina tehdä töitä loistavien toimittajien kanssa - välillä päivälehteen ja välillä aikakausilehteen. En osaa sanoa kummasta nautin enemmän; päivälehden matanhehkuisesta sykkeestä vai aikakausilehden aukeamakuvan haasteesta.
Valokuvaamisen ja lehdenteon digitalisoitumisen myötä julkaistujen kuvien laatu nousi hetkessä enemmän kuin vuosikymmeninä yhteensä. Hyvänä päivänä, kun koko ketju muistikortilta lehden sivulle on onnistunut, antaa lehtikuva upean elämyksen. Riippumatta kenen ottama se on.
Omassa kuvankäsittelyssäni pyrin hallitsemaan kuvassa materian, tilan ja valon tunnun ja kaihdan ohjelmilla tehtyä ylenmääräistä kuvan visualisointia. Kameran läpi nähty elämä valoineen ja varjoineen on yleensä riittävän kiinnostavaa ja haastavaa. Kuvattavien ohjailun kanssa yritän olla myös varovainen. Kuvakerronnan ja lavastuksen raja on niin ohut.
Toisinaan omassa kuvaamisessa tulee hetkiä ettei mikään tunnu onnistuvan; kuvista tulee tavanomaisia ja moneen kertaan toistettuja. Onneksi kokemus antaa lupauksen - huomenna kaikki voi muuttua. Uskoa antavat myös kaikkien maailman pienkameravirtuoosien mielettömän hienot kuvat.
Koska lehtityöstä saa muutakin hupia kuin kuvia, haluan lopuksi siteerata monivuotista työtoveriani toimittaja Jaakko Tahkolahtea: ”Ei tämä työ ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan joskus se on myös yhtä juhlaa”.