KESÄKUUN KUVAAJA:
JENNI GÄSTGIVAR
Olen utelias, se kai on pohjimmiltaan syy, miksi pidän niin paljon työstäni. Kuten kaikki tietävät, lehtikuvaajana kohtaa päivittäin mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsee paikkoihin joihin ei muuten tulisi mentyä. Törmää sellaisiin ajatuksiin ja ihmisiin, joita ei omassa elämässään olisi muuten välttämättä koskaan kohdannut. Se vaan on se juttu.
Innostuin valokuvauksesta täysillä vasta lukiossa. Minut lumosi tyhjästä valkoiseen paperiin kehitteessä ilmestyvä kuva. Opiskelin Muurlassa ja Svenska Yrkeshögskolanissa, mutta oikean opin olen saanut työssä.
Saan kiittää Ipatin Kallea, että hän antoi kokemattomalle nuorelle kuvaajalle mahdollisuuden. Ilman sitä Turun Sanomien työkokemusta tuskin olisin alalla. Mahtavaa on myös ollut työskennellä Sillanpään Eetun kanssa, olen oppinut häneltä paljon, niin kuvaajana kuin ihmisenäkin.
Pidän siitä, että minut vain heitetään johonkin tilanteeseen ja minun tulee selviytyä tilanteen ehdoilla ja saada siitä hyvät kuvat. Totta kai välillä on kivaa kuvata myös studiossa ja hallita kaikki tekijät, mutta minulle ominaisinta on kuitenkin nopea havainnointi ja ratkaisujen teko.
Lehteen kuvaaminen on myös mahtava tekosyy. Työkeikalla ei juurikaan ole rajoja mitä kehtaa tehdä, voi pyytää ihmisiltä mitä vaan, tehdä mitä vaan ja päästä minne vaan. Ilman tätä tekosyytä, ei minulla valitettavasti ole pokkaa, mennä pimpottamaan vieraan ihmisen ovikelloa ja kysyä ”voink mä tulla ottaa kuvan sun kotoota?”