HELMIKUUN KUVAAJA:
VEIKKO WALLU WAHLROOS
Tulin Turun Sanomiin valokuvaajan oppipojaksi kesäkuussa 1965. Olin harrastanut valokuvausta, ja lehtikuvaus tuntui omimmalta alalta. Tarkoitus oli olla opissa kolme vuotta ja tehdä sen jälkeen ns. mestarityö. Vieläkään en tunne olevani mestarikuvaaja - tuntuu, että ala tarjoaa aina vain uusia haasteita.
Minua kiinnostaa ennen kaikkea se, että voin omien silmieni ja kamerani kautta kertoa lukijoille tärkeistä asioista. Ne voivat olla arjen pieniä, hauskoja asioita tai suuria, traagisiakin uutistapahtumia. Suuria tapahtumia urani aikana ovat olleet mm. Viron itsenäistyminen ja Estonia, pienimpiä esimerkiksi avantouimareitten saunan vihkiäiset - jossa kulttuuriministerin lasit huurtuivat. Ikuistin myös Gorbatshovin ja Nokian matkapuhelimen ensitapaamisen.
Erityisiä intohimojani ovat formulat, rallit ja tango - suuria tapahtumia kaikki. Bensaa on suonissani virrannut vuoden 1971 Jyväskylän suurajoista, ja formulatestejä olen kuvannut 13 vuotta.
Aloitin kuvaamisen Rolleiflexilla, nyt kuvaan digikameralla, tulevaisuudessa ehkä videokameralla. Työvuosieni aikana tekniikka on kehittynyt käsittämättömän paljon, mutta perustyö on säilynyt. Se on ihmisten kohtaamisia, hetkeen tarttumista ja tunteella menemistä.